Huomenta vaan jokaiselle tasapuolisesti!

Tuli joitain ajatuksia päähän heti herättyäni ja pitää päästä ne johonkin purkamaan. Tosiaan kirjoitan tätä itse itselleni, joten jos minun elämässä ei tapahdu mitään järisyttävää, niin ei silloin täälläkään kirjoituksissa oikein mitään jännittävää ole. Haluan kirjoittaa vaan asioita jotka ovat totta ja elettyä elämää. Iloineen ja suruineen, jännityksineen ja kauhuineen. ;)
Silloin kun saisin nukkua, niin joku lintu oli toista mieltä. Tuli hakkaamaan räystäitä ja sitä ihmettä kun nousin katsomaan, niin eihän se uni enään silmiin tule. Tekisivät ne pesänsä johonkin muualle, kun taloon :D
Minä olen muuten sellainen ihminen, että stressaan kaikesta ihan älyttömän paljon. Jo nyt alan stressaamaan tulevasta lääkelaskukokeesta, joka on vasta 14. päivä tätä kuuta. Se on sellainen koe, joka pitää päästä virheettömästi läpi ja sitähän uusitaan niin kauan, että se menee läpi. Näyttöä ei pääse antamaan harjoittelupaikassa, jos on jotain rästissä. Hirmuiset paineet tuosta asiasta itsellä. Olen aina ollut matikassa huono, vitosen oppilas peruskoulussa. Näihin lääkelaskuihin olen joutunut panostamaan paljon, että osaisin/ymmärtäisin ne. Mielestäni jotenkin ne tajuan ja mahdollisuus olisi päästä kokeesta läpi, mutta helposti teen pieniä pilkku virheitä. No, minun pitää tulevalla viikolla vaan ahkerasti laskee ja laskee, että varmasti osaisin :)


Aamukahvia nautiskellen kirjoittelen ja katselen samalla tuota pientä lampea, joka sijaitsee vähän matkan päässä. Tyyntä on ja hämärää. Aurinko ei siis paista. Sykysy jotenkin menisi, jos edes se aurinko paistaisi. Sitten kaikki näyttäis kauniimmalta. :) Tässä aamusella olen miettinyt, mitä me tänään syötäisiin. Isäntä otti eilen hirvenlihaa sulamaan, joten siitä on vissiin tarkoitus jonkunmoinen paisti tänään tehdä. Mietin vain, että mitä siihen laittaisi lisukkeeksi. Pitäisikö ihan perus perunamuussi tehdä, vaiko kukkakaalimuussi. Mutta nythän on viikonloppu, joten hmm...perunalla mennään :)

Tällaiset olivat maisemat aamusella

Joo, tänään siis tosiaan pitäisi alkaa vaihtamaan niitä talvirenkaita, kohan isäntä joskus palaisi metsästä takaisin kotiin. Mitäköhän siitäkin tulee :D Varmaan menetän hermoni useaan kertaan, kun enhän minä osaa ;) Ja jippii, huomenna aamupäivästä saan vipeltäjän takaisin luokseni ja hiljaisuus loppuu, Meno alkaa olemaan kovaa ja ääntä riittää. Isäntäkin on jo kysellyt, että miten vipeltäjällä on mennyt ja milloin hän tulee takaisin luoksemme. Olemme varmaan vaan niin tottuneita siihen, että meidän talossa ääntä riittää ja muutenkin ei niin rauhallista elämää. Ollaan toki nautittu näistä hetkistä, kun saadaan ihan kahdestaakin aikaa viettää. Ne hetket jotenkin auttaa jaksamaan silloin, kun meille tulee vaikemapaa. Parisuhde on kuin vuoristorata, välillä tullaan kovaa ja korkealta, välillä mennään tasaisesti ja hiljaa :)


Tällainen teksti voi joistakin tuntua niiiiiiiin tylsältä ja turhalta liirumlaarumila, mutta tämä on minun elämää tässä ja nyt! :) Ja jotenkin tulee hyvä olo, kun olen saanut taas kirjoittaa ajatukset johonkin ylös.

Sumuista aamua...

Kyllä vaan niin kovasti odotan lumien tulevan. On jotenkin niin kovin synkkää ja harmaata. En ole yhtään syksy ihmisiä, vihaan syksyä :D Tänään taas sai jännityksellä ajella autoa, kun eteen ei meinannut nähdä.


On ollut ihmeen rauhallista, kun vipeltäjä on isällään. Lähti keskiviikkona ja tulee vasta sunnuntaina. Normaalisti isällään hän on joka toinen viikonloppu. Mutta hyvähän se on, että isä joskus pitää lastansa enemmän. Mutta kuitenkin tämä rauhallisuus ei vaan oikein sovi minulle. Tunne on, että jotain puuttuu. Olen niin tottunut elämään ja olemaan oman rakkaan vipeltäjän kanssa.


Isäntä on kova metsästämään. Viime vuonna hän sai kaadettua karhun ja tänä vuonna vielä metsässä juoksee joka viikonloppu, kun pari hirveä saa kaataa. Mutta onhan siinä itselle jotain positiivista, minä saan kaikessa rauhassa aamulla herätä ja juoda aamukahvin ;) Mutta kyllä sitä joskus kaipais, että voisi isännän kanssa vapaana herätä yhdessä ja olla vaan. No sen aika on sitten, kun hirvet on saanut kaadettua. Ja kuitenkin minusta on hienoa, että hän on löytänyt itselleen sellaisen harrastuksen josta tykkää. Tuntuu, että metsään kun se lähtee, niin kotiin tulee ihan eri ihmisenä...tarkoitan positiivisesti :D


Tänä viikonloppuna on tarkoitus vaihtaa toiseen autoon, eli sillä jolla minä joudun ajamaan ni talvirenkaat. Kun koskaan ei tiedä, vaikka aamusella olisi tiet jo jäässä. Taidan suorittaa sen renkaiden vaihdon ihan itse, kun koskaan en ole sitä tehnyt ja kaikkee pitää elämässä kokeilla. Tarkotus olisi myös pestä molempien autot, mutta se auton peseminenkin on minulle ihan uusi juttu :D En ole siis hirveesti tehnyt noita ns. miesten hommia, mutta nykyisessä elämässä, niin ei me erotella mikä homma on kenekin hommaa ja minusta se on vain hyvä juttu.


Olen muutan eilisetä vielä ihan haltioissani :) Näin suloisen pienen vauvelin, kun vipeltäjän serkkua tuotiin minulle näytille. On ne pikkuiset vaavelit vaan niin sulosii.. kohan ne ei oo omia ;D Eiii, kyllä minä vielä toisen ja vaikka kolmannenkin lapsen haluan, mutta niiden aika ei ole vielää. Ensiksi käyn koulun loppuun (toivottavasti pääsen kaikista tenteistä läpi/näytöistä) ja sitten voi vasta käydä harkitsemaan lisää lapsia.


Mutta näihin sanoihin päätän tämän höpötykseni ja kaivaudun peittojen alle lämpimään hetkeksi..nauttimaan tästä hiljaisuudesta, joka vaan tuntuu oudolta...

Isännän viime vuonna ampuma karhu :)

Kaikkee sitä on elämässä kokeiltava....

Oon usein vieraillut lukemassa erilaisia blogeja ja tullut ajatus siitä, että itsekin kirjoittaisin. Olen ollut joskus kova tyttö kirjoittelemaan päiväkirjaa, mutta se on nyt jäänyt. Ajatukseni ja höpinäni haluaisin kuitenkin johonkin kirjoittaa ylös, niin ajattelin testata tätä paikkaa. :)


Olen "ahkera" opiskelija, opiskelen lähihoitajaksi. Lähihoitaja minusta pitäisi tulla vuonna 2013 keväällä. Se on ollut minun haaveni/unelmani koko pienen elämäni. Haluan tehdä ihmisten lähellä töitä ja auttaa heitä. Olen luonteeltani avulias ja kuuntelen mielellään asioita, kuin asioita. Helppoa tuo koulunkäynti ei ole, mutta kyllä se (toivottavasti) joskus palkitsee! :)


Odotan innolla jo joulua. Tykkään joulusta, koska silloin tunnen rauhoittuvani. On kaunista ja rauhaisaa. Olen tänän vuonna ajoissa liikkellä, eli joulukortit on jo kirjotettu ja muutama lahja ostettu. Olen aina vihannut sitä kiirettä ja hösellystä just ennen joulua, joten ajattelin viisastua ja aloittaa valmistelut hyvissä ajoin.


Olen alottanut myös n. puolisen vuotta sitten karppauksen. En kyllä tosiaan ole mikään hullu karppaaja, vaan ihan asiallisesti sitä toteutan. Syön niin, että on koko aika hyvä olo itsensä kanssa. Viikonloppuisin sitten olen ns. antanut luvan itselleni syödä vähän miten sattu ja sitä mikä tuntuu maistuvan. Tietysti välillä viikonloppuisin tulee syötyä samallalailla, kuin viikollakin. On tässä vielä toinenkin hyvä juttu, tulee tehtyä paljon enemmän hyviä ruokia ja sovellettua kaikenlaista. Ihan uudenlaisia makuelämyksiä :) Tänään valmistin sellaista jauheliha-kukkakaalimuhennos laatikkoa, ol hyvää! Ai niin, olen kokenut aikamoisen järkytyksen tänään. Syötyäni jo yhden mandariinin ja aloittaakseni toisen syömistä, huomasin siellä olevan aika helvetisti matoja! Siinä samassa lähti loputkin siinä satsissa olevat roskiin, ja lentämällä lähtikin! :D