Sumuista aamua...

Kyllä vaan niin kovasti odotan lumien tulevan. On jotenkin niin kovin synkkää ja harmaata. En ole yhtään syksy ihmisiä, vihaan syksyä :D Tänään taas sai jännityksellä ajella autoa, kun eteen ei meinannut nähdä.


On ollut ihmeen rauhallista, kun vipeltäjä on isällään. Lähti keskiviikkona ja tulee vasta sunnuntaina. Normaalisti isällään hän on joka toinen viikonloppu. Mutta hyvähän se on, että isä joskus pitää lastansa enemmän. Mutta kuitenkin tämä rauhallisuus ei vaan oikein sovi minulle. Tunne on, että jotain puuttuu. Olen niin tottunut elämään ja olemaan oman rakkaan vipeltäjän kanssa.


Isäntä on kova metsästämään. Viime vuonna hän sai kaadettua karhun ja tänä vuonna vielä metsässä juoksee joka viikonloppu, kun pari hirveä saa kaataa. Mutta onhan siinä itselle jotain positiivista, minä saan kaikessa rauhassa aamulla herätä ja juoda aamukahvin ;) Mutta kyllä sitä joskus kaipais, että voisi isännän kanssa vapaana herätä yhdessä ja olla vaan. No sen aika on sitten, kun hirvet on saanut kaadettua. Ja kuitenkin minusta on hienoa, että hän on löytänyt itselleen sellaisen harrastuksen josta tykkää. Tuntuu, että metsään kun se lähtee, niin kotiin tulee ihan eri ihmisenä...tarkoitan positiivisesti :D


Tänä viikonloppuna on tarkoitus vaihtaa toiseen autoon, eli sillä jolla minä joudun ajamaan ni talvirenkaat. Kun koskaan ei tiedä, vaikka aamusella olisi tiet jo jäässä. Taidan suorittaa sen renkaiden vaihdon ihan itse, kun koskaan en ole sitä tehnyt ja kaikkee pitää elämässä kokeilla. Tarkotus olisi myös pestä molempien autot, mutta se auton peseminenkin on minulle ihan uusi juttu :D En ole siis hirveesti tehnyt noita ns. miesten hommia, mutta nykyisessä elämässä, niin ei me erotella mikä homma on kenekin hommaa ja minusta se on vain hyvä juttu.


Olen muutan eilisetä vielä ihan haltioissani :) Näin suloisen pienen vauvelin, kun vipeltäjän serkkua tuotiin minulle näytille. On ne pikkuiset vaavelit vaan niin sulosii.. kohan ne ei oo omia ;D Eiii, kyllä minä vielä toisen ja vaikka kolmannenkin lapsen haluan, mutta niiden aika ei ole vielää. Ensiksi käyn koulun loppuun (toivottavasti pääsen kaikista tenteistä läpi/näytöistä) ja sitten voi vasta käydä harkitsemaan lisää lapsia.


Mutta näihin sanoihin päätän tämän höpötykseni ja kaivaudun peittojen alle lämpimään hetkeksi..nauttimaan tästä hiljaisuudesta, joka vaan tuntuu oudolta...

Isännän viime vuonna ampuma karhu :)